Springellujah!

Viime päivinä olen halleluujattanut kevään tuloa, kun olen huomannut pilkahduksen ruohoa, lumivapaata kalliota ja lämmittävää auringon paistetta. Lammikoita on siellä täällä, mutaa löytyy ja tiet ovat täynnä pikkukiviä. Torstaiksi tänne helsinkiin on jopa luvattu peräti seitsemän astetta. Siis seitsemän astetta! Ihmeen on täytynyt tapahtua.

Kevät johdattelee mieleni kesälomaan, joka on vain vaivaisen kahden kuukauden ja parin(?) viikon päästä! Halleluja tosiaan.

Cast, bye bye!

Nopea pikku ihanainen postaus siitä, että tänään on ensimmäinen virallinen päivä, joilloin minulla ei ole enää kipsiä ärsyttämässä! Voisin vaikka hyppiä ja kiljua ilosta, mutta koska kello ei ole edes yhdeksää en viitsi naapureitani herättää..

Nyt pitää kohta jo alkaa lähtemään sinne niin ihanaiseen kouluun. Onneksi viikon lopussa saamme kaikki viettää ylimääräisen vapaapäivän pääsiäisen kunniaksi.

The Breakfast

Perjantai-illan ajanvietto kului jälleen ystäväni Aadan seurassa. Tällä kertaa ohjelmanumerossa oli yökyläily Aadan luona ja lauantai aamun snäck keskustassa. Muistini taas ilahdutti minua, kun unohdin ensin ottaa rakkaan järkkärini mukaan. Onneksi sain kuitenkin suostuteltua isäni tuomaan sen myöhemmin. Joten pitemmittä puheitta, Voilá!

Wake up in the morning and hit your toe..

Älyn lahjani soivat minulle älynvälähdyksen; ymmärsin, etten ole tässä kuussa päässyt yhtääkään viikkoa läpi satuttamatta itseäni:

Maaliskuun ensimmäisellä viikolla mursin loistokkaasti käteni ja sain ah niin kätevän kipsin.

Toisella viikolla en muuten satuttanutkaan itseäni. Ahaa, yhden viikon siis onnistuin olemaan telomatta itseäni, mahtavaa!

Joka tapauksessa, kolmannella viikolla löin polveni suoraan lasiseen pöytätasoon, joka luonnollisesti meni rikki ja aiheutti verta vuotavan haavan polveeni.

Tänä aamuna, loppuhuipennukseksi, heräsin varttia vaille seitsemän, söin, join, pesin naamani, puin ja viisi minuuttia ennen lähtöa etsiessäni äitini Saksasta tuomaa InStyle-lehteä, onnistuin kolauttamaan varpaani huoneeni kuviolistan kulmaan. Ensin en edes huomannut isoa verta vuotavaa haavaa pikkuvarpaassani, mutta laastarikerroksen jälkeen kävellesäni ulkona kouluun sen kyllä tunsin täydessä mittakaavassaan.

Sen voin tästä kokemuksesta todeta, että kipsi+haava polvessä+varvas muusina ei ole kiva yhdistelmä!

Elsa

P.s. Hetkinen, mursin oikean käteni, teloin oikean polveni ja oikean jalan pikkuvarpaastani tuli muusia. Strange I tell you..

The Notebook

Historian kokeeseen lukemisen välillä löysin aikaa käydä koneellakin, ja päädyin lopulta katsomaan The Notebookin. Nyt jo kuusi vuotta vanha elokuva päätyi heti suosikkeihini; ihana tarina surullisine kohtineen sai minut itkemään. Ja vaikka tarina päättyy onnellisesti, päättyy se minusta surullisestikin.

Behind every great love is a great story.

Friday night out

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen :) Viikon mittaan on ollut kolme koetta, enkä ole jaksanut blogia kirjoittaa. Niiden 7-päivän aikana ei ole tosin tapahtunutkaan mitään sen ihmeellisempää, ei kuviakaan ole tullut otettua.

Tänä vetisenä perjantai-päivänä jaksoin kuitenkin lähteä ystäväni Aadan kanssa shoppailu-/kahvitteluretkelle. Shoppauspuoli olikin haaste, kun oikean värisiä ja kokoisia farkkuja ei meinannut millään löytyä. Lopuksi kuitenkin mukaan lähti pe

rusmustat farkut, jotka olivatkin olleet hakusessa.

Kahville menimme pieneen kuppilaan Ruttopuiston lähe

lle. Join kaakaon, koska en kahvi-ihmisiä ole ja söin herkullisen mozzarella foccatia-leivän, nams.

Kuvia tuli tietenkin jälleen ottettua.

Copyright tällä kertaa Aadan nimissä.

See ya next time,

Elsa

Charity on ice

Eilisen päivän hyvän työn tein käymällä Plan Jäägaalassa yhdessä äitini kanssa. Tuli bongattua julkkiksia ja tietenkin räpsittyä aivan liikaa kuvia. Illan naurut sain, kun Parkkosen Pete päätti itsekin lähteä jäälle, kuviolliset maiharit jaloissaan :)

Highway to.. home

Ateneumin sivistysretken jälkeen innostuin napsimaan kuvia kotimatkani varrelta

Tässä pari :)

Action

Blogia aloittelen näin hetken mielijohteesta.

Enjoy :)