Maaliskuun ensimmäisellä viikolla mursin loistokkaasti käteni ja sain ah niin kätevän kipsin.
Toisella viikolla en muuten satuttanutkaan itseäni. Ahaa, yhden viikon siis onnistuin olemaan telomatta itseäni, mahtavaa!
Joka tapauksessa, kolmannella viikolla löin polveni suoraan lasiseen pöytätasoon, joka luonnollisesti meni rikki ja aiheutti verta vuotavan haavan polveeni.
Tänä aamuna, loppuhuipennukseksi, heräsin varttia vaille seitsemän, söin, join, pesin naamani, puin ja viisi minuuttia ennen lähtöa etsiessäni äitini Saksasta tuomaa InStyle-lehteä, onnistuin kolauttamaan varpaani huoneeni kuviolistan kulmaan. Ensin en edes huomannut isoa verta vuotavaa haavaa pikkuvarpaassani, mutta laastarikerroksen jälkeen kävellesäni ulkona kouluun sen kyllä tunsin täydessä mittakaavassaan.
Sen voin tästä kokemuksesta todeta, että kipsi+haava polvessä+varvas muusina ei ole kiva yhdistelmä!
Elsa
P.s. Hetkinen, mursin oikean käteni, teloin oikean polveni ja oikean jalan pikkuvarpaastani tuli muusia. Strange I tell you..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti